Ajankohtaista lapsille ja nuorille Luonnon inventointi kaavoituksessa
5.5.2025
Liito-orava kolossaan.

Uhanalaisia, harvinaisia tai luonnolle tärkeitä lajeja on suojeltava. Niihin kuuluu liito-orava.

Luonnon inventointi kaavoituksessa

Kaavoituksessa on tärkeää pitää mielessä eläimet ja luonto. Metsät, järvet ja avoimet alueet ovat koti monille erilaisille eläimille ja kasveille. Luonto on tärkeä myös ihmisille esimerkiksi harrastusten ja rentoutumisen kannalta.

Kun kaavoitetaan uutta aluetta, kuten asuinaluetta, on ensin selvitettävä, onko alueella arvokkaita lajeja tai ympäristöjä, jotka tarvitsevat huomiota tai suojelua. Suunnittelualueella voi olla uhanalaisia eläimiä, vanhoja puita tai harvinaisia kasveja, jotka on otettava huomioon.

Jotta voidaan selvittää, onko kaavoitettavalla alueella tärkeitä lajeja tai luontotyyppejä, laaditaan luontoinventointi. Luontoinventoinnin tekee maastossa asiantunteva henkilö, yleensä biologi. Hän tarkistaa, mitä tärkeitä lajeja tai luontotyyppejä esiintyy, ja laatii raportin havainnoistaan. Raportissa selitetään, miten lajeja tai ympäristöä tulisi suojella kaavoissa.

Uhanalaisia, harvinaisia tai luonnolle tärkeitä lajeja on suojeltava. Niiden elinympäristöt (pesät, ruokailu- ja lisääntymisalueet) ovat tärkeitä, ja ne on otettava huomioon, kun rakennamme ja levittäydymme luonnon kustannuksella. Joissakin laeissa määritellään, mitä lajeja on suojeltava ja miten niitä tulisi suojella. Kaavoissa on osoitettava suojeltavat tai huomioon ottamista vaativat luontoalueet. Kaavoissa voidaan esimerkiksi määrätä, että tietyllä alueella ei saa rakentaa tai kaataa puita, jotta tärkeälle luonnolle ei aiheuteta vahinkoa.

Kolpin asemakaavan kartta, jossa on eri kaavamerkinnät.

Tässä on esimerkki Kolpin osayleiskaavasta. Kolppi-Heimbackan koulun läheisyydessä (oranssi alue)
näkyy, että kaksi arvokasta kasviympäristöä sisältävää aluetta on piirretty merkinnällä my3
(katkoviivoitettu reuna ja vinot punaiset viivat alueen päällä). Luontoinventoinnissa on todettu,
että alueella on tärkeää kasvillisuutta, joka on otettava huomioon, jos metsää aiotaan hakata
tai jos maata aiotaan käyttää muuhun tarkoitukseen.
Tämä on kuvattu kaavan merkinnällä my3.

Kaavoitusta ja rakentamista naapurustossamme yleensä rajoittavia lajeja ovat muun muassa liito-oravat, lepakot ja peltosammakot. Jos alueella esiintyy metsäporoja ja suurpetoja, kuten susia, karhuja ja ilveksiä, suunnittelussa on varmistettava, että ne voivat liikkua vapaasti luonnossa. Lintujen osalta maankäyttöä voivat rajoittaa esimerkiksi riekko- ja kalasääsken pesät.

Liito-orava on erityisen kiinnostava, koska se on hyvin harvinainen Euroopassa: Latviassa se on täysin sukupuuttoon kuollut, ja Virossa on jäljellä vain muutama liito-orava. Suomi on siten ainoa maa Euroopassa, jossa liito-oravia esiintyy runsaasti. Siksi on erittäin tärkeää, että huolehdimme näistä pienistä eläimistä.

Nykyaikaiset ihmisen harjoittama metsänhoito on vähentänyt liito-oravien luonnollista elinympäristöä. Tämän seurauksena ne ovat hakeutuneet rakennetuille alueille. Vanhojen onttojen puiden puuttuessa liito-oravat voivat asettua taloihin ja linnunpönttöihin. Liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikat on nykyisin suojeltu luonnonsuojelulain nojalla.

Vaikka liito-orava on pieni, sillä on suuri reviiri. Siksi on erittäin tärkeää, että alueella on laajoja, yhtenäisiä ja riittävän vanhoja metsäalueita ja alueiden välisiä yhteyksiä, jotta poikaset voivat aikuistuttuaan löytää uusia reviirejä, joilla on sopivia elinympäristöjä. Tämä on otettava huomioon kaikissa asema- ja yleiskaavoissa.

Tiesitkö? Koiria voidaan käyttää apuna liito-oravien kartoituksessa, sillä koirat voivat oppia haistamaan liito-oravat ja niiden pesät.

Pikatietoja liito-oravasta

  • Hieman pienempi kuin orava
  • Pystyy liukumaan puusta puuhun jopa 50 metrin matkan etu- ja takajalkojensa välissä olevien ihopoimujen ansiosta
  • Yöeläin ja ujo
  • Asuu metsässä ja suosii vanhoja metsiä, joissa on sekä lehti- että havupuita
  • Syö leppien ja koivujen oksia, käpyjä, vihreitä kasvinosia, pähkinöitä ja marjoja
  • Rakentaa pesän vanhojen puiden koloihin. Haavan muuttuminen sopivaksi pesäpuuksi kestää noin 80 vuotta
  • Naaras tekee usein noin 4 eri pesää, jotta se voi tarvittaessa siirtää poikaset turvallisempaan paikkaan
  • Tekee 1-2 pesintää vuodessa, pesässä on yleensä 2-3 poikasta
  • On sateenvarjolaji, eli jos suojelemme sitä, suojelemme samalla useita muita lajeja.

Onko sinulla ollut onnea nähdä liito-oravaa?

Teksti: Jessica Sjöblom, kaavoittaja och Anna-Karin Pensar, kaavoituspäällikkö

Kuva: Mattias Kanckos