Muistokivi Kolpissa

Oravaisten historiallinen yhdistys Kolpin muistokiven uudelleen vihkimisessä.

Suomen sota

Ruotsi ja Venäjän keisarikunta kävivät vuosina 1808–1809 sotaa, jota kutsutaan Suomen sodaksi. Venäjän tsaari Aleksanteri I ja Ranskan keisari
Napoleon solmivat rauhan Tilsitissä heinäkuussa 1807. Sopimuksen mukaan Aleksanteri I hyökkäisi Ruotsiin, jos Ruotsi ei liittyisi mukaan Napoleonin
kauppasaartoon Isoa-Britanniaa vastaan. Sota syttyi 21. helmikuuta 1808, ja rauha solmittiin syyskuussa 1809 Haminassa. Ruotsi menetti sodassa koko Suomen ja Ahvenanmaan Venäjälle, ja Suomi oli osa Venäjää aina itsenäistymiseen vuonna 1917 asti.

Oravaisten taistelun jälkeen

Oravaisten taistelun jälkeen 14. syyskuuta 1808 Ruotsin armeija oli erittäin tukalassa asemassa. Armeija alkoi vetäytymään pohjoiseen Pedersören kautta, ja useita tärkeitä päätöksiä tehtiin venäläisten etenemisen hidastamiseksi. Päämaja siirrettiin 17. syyskuuta Kråknäsistä Kruunupyyhyn, koska venäläiset lähestyivät vaarallisen nopeasti. Samana päivänä luutnantti Höök sai päämajasta käskyn, että kaikki Sundbyn ja Purmon sekä Kråknäsin ja Ähtävän väliset sillat tuli valmistautua polttamaan heti, kun omat joukot olivat ylittäneet ne. Sillä aiottiin vaikeuttaa venäläisten etenemistä.

Edsevö sillan taistelu 20. syyskuuta 1808

Pedersören läpi vetäytyessään kenraalimajuri Vegesack johti Ähtävänjoella ensimmäistä prikaatia, johon kuului yli 3 000 miestä, muun muassa jalkaväkeä, jääkäreitä ja tykistöä. Edsevön sillan taisteluun osallistui kolme pataljoonaa Ruotsi-Suomen puolelta; Västmanlandin pataljoona, Upplannin pataljoona ja Pohjanmaan pataljoona. Cedergrenin neljänteen prikaatiin kuulunut vänrikki Carl Johan Ljunggren on kertonut päiväkirjassaan Edsevön sillan tapahtumista.

Ote Carl Johan Ljunggrenin päiväkirjasta: 

"I tallskogen långt bort hördes trumslag, som bebådade en kolonns anryckande; och det dröjde icke länge förrän ryssar, framsmygande i den hukade ställning deras jägare plägade iakttaga, började sprida sig över ängen. Elden öppnades mellan dem och våra förposter, som likväl drogo sig öfver till fältvakten för att gemensamt med dem förfoga sig öfver bron och antända densamma. Strax därpå blef en tjock, fientlig truppmassa synlig på landsvägen uppe i skogen. Den avancerade mot slätten och stormade utom kanonhåll, bakom sina tiraljörer, hvilka långsamt skredo fram till åbrädden. Nu började äfven vår bridgads jägare sin plottrande eld öfver vattnet. Bron stod redan i ljusan låga, röken hvirflade upp i hög sky, och lågorna fräste; men icke förty sökte ryska jägare bana sig väg däröfver, medan andra deras kamrater lifligt besvarade de våras häftiga skjutande. Kulorna hveno öfver oss, så högt likväl, att de ej voro farliga." 

Vapaa käännös suomeksi:

Kaukaa mäntymetsästä kuuluva rummutus kertoi venäläisten joukkojen olevan tulossa. Pian venäläiset sotilaat alkoivat hiipiä kyyristyneinä niityn poikki. Etuvartiomme avasivat tulen, mutta vetäytyivät kenttävartioon, jotta he voisivat yhdessä ylittää sillan ja sytyttää sen tuleen. Pian sen jälkeen metsätiellä näkyi suuri venäläisjoukko. He etenivät kohti lakeutta suojanaan kevyesti aseistautuneet sotilaat, jotka lähestyivät jokea. Jääkärimme alkoivat ampua veden yli. Silta oli jo liekeissä, mutta venäläiset jääkärit yrittivät silti ylittää sen samalla kun he vastasivat tulitukseemme. Kuulat viuhuivat päidemme yli, mutta niin korkealta, ettei niistä ollut vaaraa.

"Vi roade oss att från vår lilla kulles spets öfverskåda dalen och sågo huru ryssarne kröpo på magen för att komma in i buskarna vid åbrädden. Flere officerare i gröna syrtuter och röda kragar visade sig ibland dem, några till häst. Deras kolonn kom allt närmare och närmare på landsvägen. Med ögonen fästade på denna kolonn och luntan öfver fänghålet stodo våra artillerister likt katten lurande på råttan, färdiga att tända på, och väntade blott sin officers betydelsefulla "fyr" för att slunga döden i ryssarnes leder. Ändteligen gaf han tecknet; elden blixtrade ur kanonerna, eko upprepade skotten, och när röken skingrat sig, syntes ingen kolonn till: den hade kastat sig omkull. Vi sågo hela landsvägen garnerad med hufvudbonader och bajonettspetsar. "

Vapaa käännös suomeksi:

Seisoimme pienen kummun päällä ja näimme, miten venäläiset ryömivät kohti joen varrella olevia pensaita. Näimme useita upseereita punakauluksisissa vihreissä takeissa, osa hevosilla. Venäläisjoukko tuli yhä lähemmäksi. Tykkimiehemme odottivat valmiina sytytyslanka palamassa kuin kissa, joka odottaa rottaa saaliikseen. Kun upseeri antoi käskyn, tykit laukaistiin. Savun hälvennyttyä joukkoa ei näkynyt – se oli heittäytynyt maahan. Päähineet ja pistimet peittivät nyt maantien.

Veneläiset ylittävät joen

Kun silta oli palanut ja ilta saapunut, taistelut taukosivat. Ruotsalaisten lähteiden mukaan venäläiset menettivät satoja miehiä, mutta vain 19 ruotsalaista sotilasta haavoittui. Seuraavana päivänä 21. syyskuuta venäläisten oli kierrettävä päästäkseen joen yli. Taisteluita käytiin aina Jåxholmista Ähtävän kirkonkylälle. Osa venäläisistä ylitti joen lauttasiltaa pitkin Åminnen kohdalla, ja isäntä Jakob Nilsson Jåxholmenista joutui näyttämään heille tietä. Sekä Långforsissa että Storforsissa venäläiset joukot ylittivät joen, mutta Uudenmaan jääkärit ja Hälsingen rykmentin sotilaat ajoivat heidät takaisin joen yli. Karjalaiset ja savolaiset jääkärit yllättivät venäläisjoukon pellolla ja aiheuttivat heille suuria tappioita ja ottivat heitä vangiksi J. A. Stjärnkransin johdolla. Kalugalainen rykmentti marssi Forsbyn ja Purmon kautta Ähtävän kirkonkylälle, jossa he ylittivät Ribackan sillan ilman vastarintaa. Kenraalimajuri Vegesack päätti nyt luopua asemista Ähtävän kirkonkylällä ja Edsevön sillalla ja aloitti illalla vetäytymisen kohti Kruunupyytä.

1. syyskuuta armeija saavutti Kokkolan, jossa se leiriytyi Kaukon sillan pohjoispuolelle. 26. syyskuuta venäläiset halusivat neuvotella aselevosta, joka solmittiin lopulta 29. syyskuuta.

Lue lisää Suomen sodasta Oravaisten historiallisen yhdistyksen verkkosivuilta.