Kierros Pedersören luonnossa
Pedersören luonto on vaihtelevaa ja nyt kevään ja kesän lähestyessä kunnassa riittää useita hienoja paikkoja, joissa käydä. Lähde mukaan kierrokselle Pedersören luontoon.
Ähtävänjoki Hjulforsissa.
Ähtävänjoki ja Purmonjoki kiemurtelevat metsien ja peltojen halki sisämaasta Luodonjärveä kohti. Ähtävänjoessa on paljon kalaa, muun muassa haukia, ahvenia ja särkiä. Saukot kalastavat mielellään järvessä, ja koskikaran voi nähdä etsivän ruokaa koskesta. Koskien läheisyydessä elää harvinaisia jokihelmisimpukoita.
Narsin uimaranta Yli-Purmossa.
Pedersöressä on useita pieniä järviä ja myös muutamia isoja. Kunnasta löytyy uimiseen ja kalastamiseen sopivia järviä sekä matalia järviä, joissa on paljon kasvillisuutta ja joissa linnut viihtyvät.
Lintutorni Sandsundsfjärdenillä.
Sandsundsfjärdenillä näkee paljon lintuja keväällä. Osa niistä pesii ja kasvattaa poikasia järvellä ja osa levähtää siellä hetken ennen kuin jatkaa matkaansa pohjoiseen. Östensössä Sandöntien vieressä olevasta lintutornista aukeaa hieno näkymä Sandsundsfjärdenille.
Passmossen.
Suot ovat alueita, joissa maa on niin märkää, että kuolleet kasvit eivät maadu vaan muuttuvat turpeeksi. Pedersöressä on useita soita. Yksi kunnan hienoimmista soista on Passmossen.
Djuplottbacken Ähtävällä.
Metsiä on erilaisia. Ähtävän Djuplottbackenilla kasvaa vanhaa kuusimetsää ja jykeviä haapoja. Vanhassa metsässä viihtyvät muun muassa lento-orava ja pohjantikka.
Hjulforsin silta.
Luodonjärven, Ähtävänjoen ja Purmonjoen rantametsät näyttävät täysin erilaisilta. Tavallisimpia puulajeja ovat koivu, leppä ja tuomi. Maassa kasvaa ruohoa, ketunleipää ja oravanmarjaa.
Tornberget Pännäisissä.
Puut kasvavat huonosti mäkisillä alueilla, ja männyt ovat pieniä ja käyriä. Maassa kasvaa poronjäkälää, palleroporonjäkälää ja puolukkaa.
Ilveskivi.
Kunnassa on siellä täällä muistoja jääkaudesta. Purmossa voi kiivetä Ilveskiven päälle. Tämä valtava kivi on kulkeutunut mannerjään mukana Purmoon.
Louhikko Tornbergetin vaelluspolun varrella.
Useiden kallioiden huipulla on louhikkoa. Ne muistuttavat ajasta, jolloin Pedersöre oli meren peittämä ja aallot huuhtoivat pois hiekkaa ja soraa, jolloin jäljelle jäi vain kiviä.
Teksti: Ympäristösuojelupäällikkö Jennie Wikström
Foto: Pedersören kunta