Esse hembygdssällskap saa Pedersöre-kellon

Esse hembygdssällskap saa Pedersören kulttuuripalkinnon Pedersöre-kellon vuonna 2019.

Palkinto myönnetään tunnustuksena yhdistyksen pitkäaikaisesta ja vankkumattomasta työstä paikallisen kulttuurihistorian turvaamiseksi ja tiedon levittämiseksi uusille sukupolville, näyttelyiden, opastuksien, aikamatkojen ja tapahtumien välityksellä.

Punainen vanha mökki, mäntyjä, vihreä pihaympäristö ja sininen taivas.

Museoalue Fornstugan ympärillä on näyttävin esimerkki Esse hembygdssällskapetin toiminnasta.

Yli-Ähtävällä sijaitsevan Fornstuganin museoalue on toiminnan sydän, mutta yhdistys ylläpitää myös muita rakennuksia ja historiallisia jälkiä muilla paikoilla Ähtävällä.

Yhdistyksen puheenjohtaja John Granstubb on sekä tyytyväinen että yllättynyt kuultuaan kulttuuri- ja liikuntalautakunnan päätöksestä palkita yhdistyksen työtä.
– On aina kunnia ja hauskaa saada tunnustusta, Granstubb sanoo.

Hän ja hallituksen jäsen Göran Nybacka ovat esimerkkejä niistä kaikista tulisieluista, jotka työskentelevät väsymättömästi sen hyväksi, etteivät Ähtävän vanhat esineet, tarinat ja rakennukset pääse unohtumaan.

Palkintolautakunta toteaa, että kotiseutuyhdistyksen aktiiviset jäsenet ovat aina valmiita toimimaan oppaina ja tekevät mielellään yhteistyötä koulujen ja päiväkotien kanssa. Esse hembygdssällskap on esimerkiksi järjestänyt koululaisille aikamatkoja yhteistyössä Pedersören kulttuuritoimiston ja Pohjanmaan lastenkulttuuriverkoston kanssa. Viime vuonna tehtiin aikamatka vuoteen 1807.

– Aikamatkoja on hauska järjestää. Niihin osallistuu oppilaita kunnan kaikista kouluista, John Granstubb sanoo.

Se, että molemmat miehet ottavat tehtävänsä vakavasti, voidaan havainnollistaa vierailevien lapsien kommenteilla.

– He kysyvät yleensä, asutteko täällä, Göran Nybacka sanoo nauraen.

Kaksi miestä seisovat museohuoneessa, katsovat sivuun.

Göran Nybacka ja John Granstubb kuuluvat siihen joukkoon, joka vapaaehtoisesti työskentelevät paikallishistorian ylläpitämiseksi.

Tosiasia on, että kaksikon mukaan ei ole tiedossa henkilöä, joka olisi yöpynyt museon päärakennuksessa, Fornstuganissa. Mökki on maalaistalo vuodelta 1840, joka siirrettiin Lappforsista ja vihittiin käyttöön vuonna 1957. Talo on sisustettu 1850-luvun tyyliin ja on tupaten täynnä vanhoja esineitä.

– Esineiden luettelointi on tärkeä osa meidän toimintaamme. Nuori sukupolvi ei tiedä mihin tarkoituksiin esineitä on käytetty, Granstubb sanoo.

Yhdistys on vuosien varrella vastaanottanut ja kunnostanut monta erilaista rakennusta. Tällä hetkellä museoalueella on kymmenen rakennusta. Viimeinen lisäys kokoelmaan on vilja-aitta vuodelta 1764, joka siirrettiin Lappforsista viime vuonna. Vuonna 2018 vihittiin käyttöön hirsimökki, joka purettiin palasiksi Lappforsissa ja kuljetettiin Yli-Ähtävälle.

Kolme vanhaa rakennusta museoalueella. Keskellä hirsimökki.

Keskellä sijaitseva mökki on siirretty Lappforsista. Se vihittiin käyttöön vuonna 2018 laajan kunnostamistyön jälkeen.

Esse hembygdssällskap järjesti aikoinaan kolme kesäteatterinäytelmää, jotka kutsuttiin kroonikkanäytelmiksi. Ensimmäinen, Kvarnlåten, esitettiin jo vuonna 1973. Näytelmäperinnettä on myöhemmin haluttu elvyttää.

– Kronikkanäytelmät kuvailivat historiallisia vaiheita. On puhuttu siitä, että meidän pitäisi tehdä näytelmä, joka käsittelisi vuoden 1809 tapahtumia ja Amerikkaan muuttamista. On olemassa alku käsikirjoitukseen, sanoo Granstubb.

Jää nähtäväksi, miten asia etenee. Kotiseutuyhdistyksellä on sen sijaan valmisteilla uusi kirja yhteistyössä Pedersören kansalaisopiston kanssa. Kirja perustuu kansalaisopistossa järjestettyyn kurssiin, jossa kurssin osallistujat puhuivat menneisyyden tapahtumista, ilmiöistä, perinteistä ja ihmisistä. Kirja julkaistaan ennen joulua.

Vanhoja esineitä tupakeittiön seinällä.

Esineiden luettelointi on tärkeä osa yhdistyksen toimintaa.

John Granstubb ei usko, että kotiseutuhistorian merkitys vähenee. Paikallisyhteisön muuttuessa yhä kansainvälisemmäksi, trendi on päinvastainen.

– Ihmisillä on mielipiteitä useimmista asioista nykyään. Mutta kukaan ei ole sanonut minulle, ettei tätä toimintaa tarvita. Uskon, että paikallishistoria on tulossa yhä tärkeämmäksi. Jokaisella on oikeus tuntea, että tämä on heidän kotiseutunsa, hän sanoo.

Kulttuuripalkinto Pedersöre-kello jaettiin Kulttuuritalo Axin, Aktiv förening-hankkeen ja Sundby uf:in järjestämän Yhdistysgaalan yhteydessä Sundbyn nuorisotalossa perjantaina 24. tammikuuta.

Teksti ja kuvat: Malin Henricson, tiedottaja

Pienoismallikokoelma, joka koostuu erilaisista rakennuksista. Takana seisoo mies

Museossa Jåfs-maatilan pienoismallin näyttely vuosilta 1880–1920 jatkuu vielä tänä vuonna.

Esse hembygdssällskap

  • Yhdistys perustettiin vuonna 1931. Toimi sitä ennen Ähtävän raittiusyhdistyksen alaosastona.
  • Yksi ensimmäisistä tavoitteista oli museon avaaminen. Fornstugan vihittiin käyttöön 1957, mutta sitä ennen yhdistyksellä oli museot kahdessa eri paikassa Ähtävällä.
  • Tämän päivän museoalueella on monta erilaista rakennusta, kuten tuulimylly, savusauna, paja, navetta, parvi ja aitta.
  • Kotiseutuyhdistys omistaa myös pitäjänmakasiinin, Osoback-mökin ja Vadbro-mökin sekä Brännbackan muuntaja-aseman Ala-Ähtävällä.
  • Jokavuotinen kotiseutujuhla, kesämarkkinat ja Vanhan ajan joulu -tapahtuma ovat esimerkkejä yhdistyksen toiminnasta.
  • Viime vuoden näyttely, Uno Englundin pienoismalli Jåfs-maatilaryhmästä Ala-Ähtävällä vuosina 1880–1920, jatkuu tänä vuonna.
  • Yhdistys ylläpitää myös kotiseutuarkistoa.
  • On tehnyt kotiseutuaiheisia elokuvia nimeltään Ådalsbygd I ja II.

Pedersöre-kello

  • Pedersöre-kello on Pedersören kansalaisopiston johtokunnan ja kunnan kulttuurilautakunnan perustama kulttuuripalkinto, joka jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1986.
  • Palkinto koostuu rahasummasta, jonka suuruuden kulttuuri- ja liikuntalautakunta vuosittain vahvistaa, sekä "vellikellosta". Kello on valittu palkinnon symboliksi, koska se herättää, aktivoi ja kaikuu.
  • Palkinto jaetaan henkilölle tai aatteelliselle yhteisölle, joka on tehnyt merkittävää työtä kulttuurin alalla ja tällä tavoin rikastuttanut kunnan kulttuurielämää, ja joka on ahkeralla työpanoksellaan saavuttanut huomattavia tietoja omalla alallaan ja on aktiivisesti ja avoimesti jakanut tietojaan muille.